SFC kaatui harjoituspelissä

SFC:tä vastaan on yleensä voitettu ja hävitty vuoron perään, ja tällä kerralla oli DTT:n vuoro olla parempi lukemin 7-4. Sottiisin pelillisen johtajan Tero Tarsan poissaolo näkyi kentällä, eikä muista miehistä ollut DTT:n pysäyttäjää. DTT:n molemmat pelanneet kentälliset esiintyi edukseen, eikä lukemat kerro koko totuutta ottelusta - managerin mielestä penkiltä seurattuna lukemat olisi tilanteisiin nähden pitänyt olla huomattavasti suuremmat tiikereiden hyväksi.

Alkulämmittelyn merkitystä ei voi koskaan väheksyä, mutta tämänpäiväisen perusteella ei voi vetää johtopäätöstä siitä, kumpi seuraavista huonoista vaihtoehdoista olisi pitkässä juoksussa parempi: a) toinen joukkue ei lämmitellyt ollenkaan ja b) toisesta joukkueesta osa veti puolivaloilla ja osa kuin olisi suurempikin stara suoraan Broadwayltä -> oli miten oli, niin lämmittelemätön ryhmä pisti pallon kolmessa sekunnissa DTT:n maaliin!

Toisesta vaihdosta lähtien DTT oli ottelussa niskan päällä, ja ensimmäisen erän jälkeen lukemat oli 3-1. SFC kavensi pelissä vielä DTT-johdon lukemiin 4-2, mutta 45 minuutin jälkeen lukemat oli 7-2. Viimeinen erä oli 20 minuuttia, ja puolustusinto lopahti sen verran viimeiseksi viideksi minuutiksi, että loppulukemiksi muodostui 7-4.

Paras pistemies oli Osmo Liimatainen, joka tarjoili ketjukavereilleen useita loistavia maalipaikkoja. Markku Grönroos pelasi sentterinä pirteästi, ja Petri Hautala oli pallollisena itse varmuus. SFC:stä mainittakoon Pekka Haapaniemen ei niin "raipemainen" rangaistusLAUKAUS, minkä Sami Lehtinen otti eleettömästi kiinni maalillaan.

Tämä "taiteellinen otos" tuo esiin sen, että peliä pelataan korvien välissä. Jonglööri Liimataisen "vauhti" on ainoa minkä kuvaaja on onnistunut vangitsemaan, mutta sehän riittää että antaa pallon tehdä työt...

Homma hallinnassa ja vaihtoaitiossa ollaan levollisin mielin. Penkillä happea haukkaamassa kesken kauden värvätyt Helmut ja KrP.

Joukkueen alakerran pallollinen liideri " Kaukajärven Bobby Orr" loukkasi hiukan jalkaansa neljänkymmenen kuuden minuutin kohdalla, kun tiikerit ovat tottuneet ottamaan rasitusta vain ja ainoastaan tasan kolme varttia. Liekö sillä ollut merkitystä, että joukkueen loukaantumiset ovat nousseet kolmanteen potenssiin heti siitä lähtien, kun ensiapulaukkua on alettu kantamaan mukana syksystä lähtien. Täytyykin tarkistaa, onko porukan lääkäri lisännyt laukkuun myös muutaman pullon pirtua, sillä sen verran hanakasti porukka on lääkelaukulla vieraillut varsinkin otteluiden loppuhetkillä...

Arkisto

29.1.2007